Hermostuin äsken ihan totaalisesti. Mulle välillä tulee sellasia hetkiä, kun lapset ei tosiaan tottele ja jatkaa ja jatkaa, että pimahdan. Tuntuu kuin menisin johonkin täysin hallitsemattomaan tilaan, en pysty kontrolloimaan itseäni kunnolla. Pelkään että voisin vaikka huitasta. En mitenkään kovaa, mutta ei se mikään puolustus ole. Tukkapöllyä olen antanut, vaikkei todellakaan saisi. Mä en tiedä miten saan tän loppuun, mähän olen aikuinen ihminen ja mun pitäisi hallita tilanne. Yritin etsiä apua netistä, sillä en todellakaan halua pahoinpidellä lastani, mutta kaikki ne lyömättämät linjat ja muut tuntuu olevan vain miehiä varten. Auttakaa nyt joku mistä voin hakea apua! Tällaista en halua eikä tätä saa tapahtua! Haluan lapsilleni turvallisen äidin, eihän tällanen ole normaalia! Miten te ihmiset jaksatte lastenne kanssa? Musta tuntuu että kaikki jaksaa niin hyvin, ja mä vain en.
VASTAUKSET:
vieras - 28.09.2009 - 20:43
Hyvä asia on että ymmärrät et jotain on tehtävä!
Mitäs jos puhuisit neuvolassa asiasta?! Siellä varmasti osataan neuvoa ja antaa apua!!!!
terapiaa - 28.09.2009 - 20:49
itsellesi, jotta pystyt ymmärtämään, mistä tollainen käyttäytyminen johtuu. Moniin ongelmiin löytyy vastaus omasta lapsuudesta, eikä niitä aina tiedosta.
ap - 28.09.2009 - 20:59
Niin, apua tarttisin mutta mistä? En haluaisi ekana mennä neuvolaan, koska se täti on perhetuttu. Pienellä kylällä kun asutaan.
yks vaan - 28.09.2009 - 21:19
elämä tuo uusia tilanteita, joihin ei aina osaa varautua ja samoin huomaa itsessään uusia asioita. myös epämieluisia. siis, mitään korvaamatonta ei ole vielä tapahtunut. Ovatko lapset ihan pieniä? Yksi merkki väsymisestä ja oman taakan liiasta suuruudesta on juuri tuo äkkipikainen käytös.
Suosittelisin kuitenkin neuvolaan soittamaan, ja
vaikka kertoisit mitä on käynyt ja että omat voimavarasi ovat lopussa.... Ei se että on perhetuttu ole paha asia. Neuvolassa on asiantuntevia ihmisiä ja nimen omaan he voivat antaa hyviä vinkkejä miten hillitä itseäsi ja saada arkeen voimavaroja. Myös mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla on asiaa.
Mutta, onko iltapalat jo syöty. Jos on niin käy vielä peittelemässä lapsoset iltaunille ja juttele rauhoittavia jos ovat hereillä.
Keitä sen jälkeen itsellesi iltateet ja ajattele
että huomenna on uusi päivä.
- - 28.09.2009 - 21:21
On päiviä kun yöt valvotaan, aamulla nousen lenkittämään koiraa. lapsi on kiukkuinen ja tekee totaalisesti kiusaa koko ajan, kyllä sitä välillä hermostuu, nappaa sormille tai huutaa. Huutamisessa tuntuu että se vain pahentaa tilannetta.
Eli paras tapa olisi ehkä komentaa lapset omaan huoneeseen ja hengittää itse hetki?
Lepoa päivällä ja jaksaa taas huomattavasti paremmin, ehkä apua omalta äidiltä tai anopilta?
Uskon että kun itsellä naksahtaa päässä, on niin ylikierroksilla, kenties liikaa stressiä?
Voiko neuvolassa puhua tuommoisista asioista vai onko heti tarkkailussa ja lapset viedään samantien, mielestäni väsyneille äideille ei korosteta että apua olisi jossain todellakin tarjolla es terapiaa puhumalla tms. Auttava puhelin on tietenkin yksi, vai onko niitä vielä?
jos on - 28.09.2009 - 21:46
asiantuntija terkka, voi puhua!!
Eikä tosiaan ole tarkkailussa, eikä tarvi pelätä että lapset lähtee.
yks toinen - 28.09.2009 - 21:55
...enpä kävisi allekirjoittamaan, etteikö olisi tarkkailussa. Itse ainakin jouduin ja sain töitä tehdä ennen kuin uskoivat, etten ole vaaraksi omille lapsilleni.
Kyse oli pinnan kiristyessä ajoittaisesta huutamisesta ja siitä, että kerroin olleen lähellä, että huitasen lasta.
En siis ollut lyönyt. Tai "edes" tukistanut. Pitkä oli taival siitä huolimatta.
Voin vain kuvitella mitä olisi käynyt jos olisin millään tavoin lapsiini fyysisesti koskenut.
Vaikka onhan se huutaminenkin väkivaltaa, mutta sehän ei ollutkaan tämän kirjoitukseni pointti.
niin - 28.09.2009 - 22:04
Mutta ei saisi noin olla. Kyllä oikeasti ASIANTUNTIJA osaa nähdä asioiden ytimen ja ymmärtää äitien väsymisen!!! Ja löytää yhdessä avun. Riittäkö pelkkä keskustelu terveydenhoitajan kanssa, tarvitaanko kenties apua arkeen, jos se on liian rankkaa, tarvitaanko jotain terapeuttisempaa hoitosuhdetta....
Kanssa sisar - 28.09.2009 - 22:18
Hei!
Täällä toinen kiljukaula äiti.Juuri ajattelin tulla tänne purkamaan tuntojani,kun itsekkin pimahdin lapsilleni tänään...Lapseni jo 8 ja 10 vuotiaita...
Menetin malttini totaalisesti,huusin ja karjuin rumalla äänellä,ja isompaa poikaa retuutin käsikynkkää..sanoin myös isommalle,että kohta kyllä annan selkäsaunan sulle...*huokaus*
Voi tätä oloa...vaikka puhumalla tilanne on jo selvitetty,anteeksi pyydetty,iltasadut luettu ja lapset rauhallisesti untenmailla,niin itsellä on kyllä paha olla---kun tietää,miten rumasti olen käyttäytynyt..
Sanoin lapsilleni,etten koskaan satuttaisi heitä...pienempänä olen molempia kerran hiuksista napannut...kaikkea väkivaltaa vastaan siis olen.
Itse olen lastenhoitoalalla töissä ja se vielä lisää tuskaa siitä,että tietää,miten olisi pitänyt toimia...mutta me ihmiset olemme niin vajavaisia ja erehtyväisiä...
Yritetään antaa itsellemme anteeki,lapsemme ovat sen jo tehneet <3
Mitäs - 28.09.2009 - 22:19
jos keksisit jonkun kivan oman hauskan jutun aina suuttumisen kynnyksellä? Vaikka että kun meinaa pinna kiristyä kovin,niin juo vaikka lasillisen vettä,menet istumaan ja laskee kymmeneen. Tai... Kuorit porkkanan ja puret kiukun siihen porkkanaan jauhamalla sen suussa aivan tohjoksi tai jotain muuta älytöntä 
Itsellä joskus kun pinna palaa,niin alan laulamaan hyväntuulista lastenlaulua: Äidin kasvimaalla,raparperin alla.... Ja katselen kattoja. Se auttaa mulla
Sitä kiukkua on turha patouttaa sisällä,vaan antaa sen vähän niinkuin huumorilla lähteä pois. Itsellä ainakin ollut tästä apua. Omat lapset tosin vielä aikas pieniä,että jos olisi murkkuikäiset vastassa,niin sitten tarvittaisiin jo porkkanaa ja laulua vahvempaa 
Mutta,voimia Sinulle ja pitkää pinnaa
. - 28.09.2009 - 22:24
Aikoinaan kun ipanat oikein kiristivät pinnaa ja tuntui että räjähtäminen on lähellä, menin saunan lauteelle istumaan hetkeksi, ovi lukkoon ja silleen. Pari minuuttia kun päätä jäähdytti, niin jo jaksoi.
MINNI - 28.09.2009 - 23:14
Mitás;mulla on toi sama laulu hermojen lepuuttajana,samalla pakotan itseni hymyilemáán,vaikka se varmaan náyttáá enemmán irvistykseltá!
eräs äiti - 29.09.2009 - 15:52
Eikö ole selvää, että me äidit yritämme liikaa? Meidän tulisi olla "hiljaa, anteliaita, kuuliaisia, kasvattavia, hyviä ja rakastavia!" ??
Ei kukaan ole sitä jatkuvasti, eikä voikaan olla. Älä ole liian ankara itsellesi. Mielestäni paras keino on lähteä hetkeksi muualle , jos oikein pinna meinaa palaa. Tai sitten sanot miehellesi(jos et siis ole yh) että nyt mä lähden hetkeksi lenkille tms.
VASTAA
VIESTIIN
