oltiin eilen iltasella naisporukalla vähän viihteellä, ja muutama kaveri sai kunnon kiistan aikaiseksi siitä, että kenellä on "rankinta",a)kotiäidillä/koti-isällä
b)edellisen työssäkäyvällä puolisolla
C)työssäkäyvillä vanhemmilla
tarkennan siis, että lähinnä verrattiin kotiäitiä, tämän työssä käyvää puolisoa ja sitten vanhempia, joista molemmat ovat työelämässä..
Itselläni lapset jo koulussa, mutta koin aikanaan, että rankin vaihe elämässä oli kyllä se kun lapset olivat kotihoidossa ja oma elämä tuntui supistuvan liki kokonaan sen kodin ympärille.. Kotityöt, lastenhoto ja ruoanlaitto.. Harrastukset kutistuivat minimiin kun kotihoidontuella ei paljoa muuta makseltu kuin omat laskut ja ruoat, enkä ylpeyttäni voinut mieheltä rahaa omiin juttuihini pyytää..
Nyt pääsee päivisin aikuisten seuraan, ja vaikka arki toisinaan kiireistä onkin niin jotenkin jaksan sitä nyt paremmin. Tosin en kotiäitiyttä kadu,se oli ihanaa aikaa..
Mutta, MIELIPITEITÄ!! kaikenlaisia - ei se haukku ainakaan muhun haavaa tee!!! 
VASTAUKSET:
Jopu - 26.09.2009 - 14:03
No vaikea vastata.On ihan ihmisestä/elämän tilanteesta kiinni.Ite oon vielä kotona reilu 1v:n kanssa ja nautin tästä.Tosin on yksi lapsi eli jos olis vaikka kolme niin vois ollakkin rankkaa.
Ainakin meidän tapauksessa kotiäidin puolisolla on rankinta kun joutuu paiskimaan töitä ja elättämään perheensä
Jaa-ah - 26.09.2009 - 14:04
Mun mielestä ainakin on HYVIN oleellista se, kuinka monta ja minkä tyyppisiä lapset ovat! Suloinen, kiltti rimppessa on kyllä täysin eri asia, kuin pari ADHD-poitsua...ja toi diagnoosi nyt vaan AINOASTAAN tässä ihan vertailun helpottamisen vuoksi, ei mitenkään muuten, joten ei nyt sitten syytä kenenkään ottaa palkoja...
ap - 26.09.2009 - 14:06
Metä oli 5 naista, joilla kaikilla joko 2 tai kolme lasta.. Itselläni 2.
Jaa-ah - 26.09.2009 - 14:19
no mihinkäs tulokseen päädyitte? Ap siis pitää kotiäitiyttä raskaimpana/ko?
minsku - 26.09.2009 - 14:49
Mun mielestä rankinta oli silloin, kun menin 3:n vuoden jälkeen takasin töihin. Jotenkin se arjen pyörittäminen töistä käsin kävi kovastikin hermon päälle...
Mitä - 26.09.2009 - 15:20
väliä?
- 26.09.2009 - 16:42
Eiköhän se ole työssäkäyvillä vanhemmilla rankinta.
Ensin se työpäivä ja panos siihen ja sitten päälle koti, lapset ja vielä parisuhdekin.
Itselläni mukava tilanne: lapset koulussa ja kotiäitiys tuntuu jo ihan kivalta
Harrastuksia keräilen sen verran kuin kalenteriin ja omaan jaksamiseen mahtuu ja muuten teen vain mitä huvittaa.
Onhan tähän tosin pohjia työstetty jo yli kymmenen vuotta joten johan tämän on aikakin alkaa muuttua siedettävämmäksi
Minä - 26.09.2009 - 17:11
luulen, että siinä vaiheessa kun lähden töihin, niin rankinta tulee olemaan tuolla puolisolla. Se kun on tottunut siihen, että teen kaikki kotihommat, kun kerran kotona kaiket päivät olen. Järkytys tulee sitten, kun minäkin lähden töihin, enkä enää olekaan valmista ruokaa, kun töistä tulee kotiin.
Saas nähdä miten tuo selviää lastenhoidosta ja kotitöistä Tällä hetkellä hänellä menee vähintään puoli tuntia, jos lasten kanssa lähtee johonkin (pukemiseen, vessassa käynteihin, tavaroiden keräilyyn), ja kohta pitäisi selviytyä aamulla muutamassa hetkessä taipaleelle.
Eli siis vastaukseni on, että pitkään kotiäitinä olleen puolisolla on vaikeinta siinä vaiheessa kun vaimo lähtee töihin
ev - 26.09.2009 - 22:07
Uskon myös että kun töihin joskus palaan niin se on itselleni rankkaa, koska mies reissuhommissa, itselläni hoidettavana lapsi ja koira. Siivouksiin ja nukkumiseen ei jää niin paljoa aikaa mutta töissä olisi ne kahvitauot, voisi vaan istua ja keskittyä siihen kahviin
Emmi - 27.09.2009 - 08:39
Kulloisiinkin elämäntilanteisiin asenoituminen lienee merkitsevin seikka mikä vaikuttaa kokeeko jonkun elämänvaiheen rankaksi. Pikkulapsivaihe on ihanaa ja rankkaa. Töissäkäyminen ja sen päälle kotihommat eivät myöskään tapahdu ilman ponnistuksia. Elämä on rankkaa?
äksy - 27.09.2009 - 14:53
Olen joskus ennenkin kirjoittanut, että alle yksi-vuotiailla lapsilla on kovinta.
Pitää ainakin kolminkertaistaa painonsa, kukaan ei ymmärrä, mitä tarkoitat, aina nälkä tai jano, pissi tai kakka housussa. Ikeniä särkee ja pitää oppia liikkumaan ja puhumaan ja syömään ja vaikka mitä.
Mielestäni 0-1-vuotiaalla on kaikkein rankinta.
Aino - 28.09.2009 - 12:02
Itse ajattelen, että aika aikaansa kutakin. Pienen vauvan kanssa oli minusta aika rankkaa sekä minulla kotona ollessani että miehellä töitä tehdessään, koska yöt olivat kaikilla katkonaisia ja vauva vaati paljon huomiota 24/7. Kun lapsi kasvaa, helpottaa (ainakin meillä), olisi sitten töissä tai ei. Meille sopii hyvin tämä, että olemme töissä ja lapsi viihtyy päiväkodissa, vaikka toki sitä "omaa aikaa" ei ole meillä aikuisilla kuin n. tunti illassa. Loput ovat työnantajan tai lapsen aikaa.
Riippuu - 28.09.2009 - 16:20
myös ihmisestä, minkä kokee rankaksi. Sosiaaliselle ihmiselle voi olla rankinta juurikin se elämän supistuminen kodin seinien sisäpuolelle.
VASTAA
VIESTIIN
