PERHEKERHO KESKUSTELUT - ÄITIPARKKI

suurperhettä

havitteleva - 20.09.2009 - 20:34

Ihan rehellisesti te suurperheelliset onko kaduttanut hankkia niin monta lasta? itse havittelen ja ois ihanaa saada paljon lapsia mutta on kai siinä huonotkin puolensa? Kertokaas vähän, nikkejä ei tarvitse

VASTAUKSET:

suurperheestä oleva - 20.09.2009 - 21:33

Mulla vähän samanlaisia ajatuksia, kuin ap:lla. Yksi lapsi meillä "vasta" on, mutta lisää haluaisin kovastikin.

Mutta niin, minulla on 5 sisarusta ja en keksi kyllä mitään huonoa puolta lapsen näkökulmasta asiaan. Ihanaa, kun nyt aikuisenakin on paljon sisaruksia ympärillä, joilla voi kyläillä, soitella jne. Ja lapsena oli kotona leikkikavereita enkä muista ikinä ajatelleeni, että haluan esim. oman huoneen (sain vasta joskus teininä). Eli mm. näistä syistä haluan itsekin ison perheen

no nikittä - 20.09.2009 - 21:50

Hmm, kun ajattelen jokaista lastani erikseen, niin tuntuisi omituselta jos häntä ei olisi olemassa, surulliseltakin Tosin jos en olisi häntä koskaan saanut(siis jotain yksittäitä lastani), en myöskään häntä tuntisi ja osaisinko kaivata..hmm , eihän sitä voi tietää.
Mutta nämä lapset jotka meillä ovat , ovat jokainen oma tärkeä yksilönsä juuri meidän perheen kokoonpanossa. Eihän tämä olisi meidän perhe ,jos siitä joku puuttuisi

Niinkuin elämässä yleensäkin on monenlaisia päiviä. On niitä jolloin tuntee olevansa juuri oikealla "alalla" ja niitä päiviä jolloin ajattelee,että huh huh.. kai sitä ois voinut valita toisinkin.
Tässä vaiheessa, kun lapsia on perheessä kaikenikäisiä.. vaippapöksystä itsenäistyvään nuoreen aikuiseen, niin tekemistä, ajattelemista,touhua,vauhtia ja vaarallisia tilanteita...siis..verta,hikeä ja kyyneleitä mahtuu lähes jokaiseen päivään Onhan tämä kestokykyä,kärsivällisyyttä,voimia ja huumorintajua koettelevaa toisinaan. Mutta myös tämä on tosi..yhtä monta kun on perheessä murehdittavaa on myös ilon tuottajaa
Tämän olen myös oppinut, kun luulet itse kasvattavasi lapsiasi, huomaatkin kasvavasi itse eniten..siis ihmisenä! Itsetunto kasvaa myös lapsiluvun myötä

Kaikkea kun elämässä ei voi saada. Jos on iso perhe huolehdittavana joutuu luonnollisesti tinkimään jostain muusta, mutta en nyt yht`äkkiä keksi mikä olisi niin iso puute nykyisessä elämässäni,että sen vaihtaisin esim,johonkin lapsistani!

Ja pikkulapsi aika on aina enempi tai vähempi väsyttävää aikaa lapsilukumäärästä riippumatta, mutta jos vertaan nykyistä aikaa siihen kun oli vain niitä pieniä, niin nyt on sillain helpompaa, kun lapsista on niin paljon toisilleen seuraa. Koulusta tulijat koppaavat pienimpiä syliinsä ,halivat ja pusuttelevat ohi mennessään. Ottavat heitä leikkinsä "rekvisiitaksi" jne.
Ja miten hellyyttävää on nähdä 1v pikkupojan loistavat kasvot, kun hän kuulee esim.veljensä mopon kaartavan kotipihaan koulupäivän jälkeen.Tietää pääsevänsä ihailemansa isonveljen reppariin jne.Ja juoksee ovelle vastaan. Tämä kyllä toistuu oikeastaan jokaisen kotiin tulijan kohdalla. Sisaruksia kaivataan,kun ovat jokusen tunnin pois tästä "härdellistä"

Tipsu - 20.09.2009 - 21:52

Itse lähtöisin todella suuresta perheestä... Ja ei muuta kuin positiivista sanottavaa. Nykyisin sisarusten kanssa ollaan parhaita kavereita ja meillä kotona aina ollut lämpöinen tunnelma perheen kesken.

Itsellä on nyt neljä muksua eli taidetaan se suurperhe olla. Tykkään kyllä ja sisarukset on todella tärkeitä toisilleen. Aina on kaveri kotona eikä tarvi välttämättä naapurista lähteä hakemaan. Toki jokaisella on myös niitä kavereita kodin ulkopuolellakin.
Onhan perheessä huoltamista,työtä ja vaivaakin mutta silti tykkään että on elämää ympärillä!

no nikittä - 20.09.2009 - 22:05

jatkaa..

Tuo on kyllä se yksi asia mikä antaa voimia jälleen kerran tarttua pyykkivuoreen,imurin varteen jne.Tuo sisarusten välinen rakkaus!! On niin onnellinen ,että heillä on toisensa ja tulevat hyvin juttuun keskenään Mikä voisi olla parempaa heidän tulevaisuutensa kannalta!?
Tottakai lapsemme riitelevätkin keskenään, tietenkin. Hiovat niin hyvässä kuin pahassa niitä tärkeitä elämisen taitoja mitä sitten tarvitsevat,kun pesästä lähtevät.
Perhehän on kuin pienois yhteiskunta On opittava noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Kun perheessä on monta liikkuvaa osaa, niin sitä tärkeämpää on jokaisen pitää yhteisistä sopimuksista kiinni, tämän lapsetkin oppivat jo varhain Jokainen oppii tekemään kotitöitä,huolehtimaan heikommastaan, syntyy luonnollisesti- kaveria ei jätetä -periaate!
Tästä opettajatkin ovat antaneet usein positiivista palautetta

No, tottakai sitä on joskus miettinyt omaa jaksamista, mutta uskokaapa vain, elämällä on ihmeellinen kyky kantaa eteenpäin! Sitä kun eletään siten, miten kulloinenkin elämäntilanne vaatii On nöyrryttävä silloin "kun elämä heittää kuraa niskaan"..otetaan porukalla lapiot käteen ja puhdistetaan kura pois ja tuumataan tuokio, miten tästä eteenpäin
No joo...jaksaishan tästä naputella vaikka kuin pitkästi,mutta annetaan toisillekkin mahdollisuus

Niin ja ei tule yksinäistä vanhuutta

no nikittä - 20.09.2009 - 22:27

kirjoitusvirheitä vilisee,anteeksi, mutta juoksen välillä vaihtamassa sämpyläpeltiä uuniin

BadMama - 21.09.2009 - 08:46

Kirjoitan nyt ihan omalla nikilläni, mutta ajatukset ovat samoilla linjoilla suuresti arvostamani "no nikittä" kanssa .

Suurperheessä kaikki on "suurta" . Ruokaa laitetaan isoissa astioissa ja tiskiä riittää. Pyykkiä on heti vuorellinen, jos tinkii kolmesta koneellisesta päivässä, ja puhdasta toinen mokoma, jos jättää päiväksi taittelematta. Ja kun lähdetään liikkeelle, on kuin kamelikaravaani valmistautuisi ylittämään Saharan . Organisointi- ja priorisointitaidot kehittyvät huippuunsa tällä "alalla" !

Mutta suuria ovat tunteetkin . Aina löytyy ystävä, juttu- tai leikkikaveri ja joku, jonka viereen tai syliin voi istahtaa . Kukaan ei jää yksin iloineen, suruineen, sen enempää kuin suututuksineenkaan . Ja vaikka täällä usein tuntuu raivoavan jonkun sortin "sisällissota", ulkopuolisen uhkan edessä kotirintama on järkkymättömän yhtenäinen ! Kuullostipa sotilaaliselta...

Tiivistetysti elämä suurperheessä on rikasta ja antoisaa, mutta työn täyteistä . ENKÄ OLE KATUNUT PÄIVÄÄKÄÄN !!!!!

En - 21.09.2009 - 08:59

tiedä lasketaanko meitä ihan vielä suurperheelliseksi,mutta 4 lasta löytyy meiltä. Enkä yhtään ole katunut!! Musta on ihanaa, kun on paljon lapsia. Vähän haaveilisin vieläkin, mutta sen sitten tuleva näyttää, että onko meille tarkoitettu enempää. Lapset ovat keskenään tosi paljon, eikä aina tartte olla jostin muualta hakemassa kaveria. BadMama kirjoitti kyllä taas ihanasti!! Eipä tuohon ole paljoa lisättävää!!! Ihanaa on, kun on monta lasta!!!!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!!

Puff - 21.09.2009 - 09:05

Meille on kolmas tulossa, eikä niissä lapsissa mitään, rakkaita ovat ja ihania, mutta en jaksais enää olla raskaana! Ikää kun tulee ni vaatiihan se veronsa, ensimmäinen ku oli tulossa ni sitä "ei ees huomannu", nyt oon ihan puhki.. Eli viimiseks tulee jäämään.

Jaffa - 24.09.2009 - 11:01

Meillä 4 lasta,joista nuorin vauva ja muut koulussa.Olen aina haaveillut suurperheestä ja jos nuo raskaudet olisit olleet helpompia meillä olisi enemmän lapsia.Lääkäri määräsi,ettei enempää.Oman terveyteni vuoksi:/
Kyllähän 4n lapsen perhe lasketaan jo suurperheeksi,mutta mielestäni 5 olisi ollut sopiva luku meille

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: