VASTAUKSET:
minä - 14.09.2009 - 15:50
tekisin tosta valituksen. Se on syrjintää, joka on laitonta. Onpa tyhmä henkilöstöpäällikkö, kun vielä ääneen tollasta sanoo.
heh - 14.09.2009 - 15:50
Onneksi en 
No - 14.09.2009 - 15:57
miksi ihmeessä kerroit lapsesta? Eihän sillä asialla ole mitään tekemistä työpaikan hakemisen kanssa. Turhaan mitään valitusta ryhdyt tehtailemaan. Jos asiasta nousisi haloo, henkilöstöpäällikkö sanoisi, ettei palkannut sinua koska joku muu oli pätevämpi ja parempi hakia. Tuskin sulla on kuitenkaan näyttää tuota hänen sanomaansa paperilla? Nytpä tiedät vastaisuudessa ettet lörpöttele turhia.
Itse - 14.09.2009 - 16:02
teit kyllä ison mokan kun lapsen hakemuksessa mainitsit! Ikinä ei kannata. Fiksu työnantaja ei olisi maininnut sitä että lapsi on este vaan olisi pitänyt mölyt mahassaan. Mutta sinun onneksesi lapsesta kertomis mokasi kuittaantuu sillä. On nimittäin laiton peruste palkkaamatta jättämiselle.
Mutta jatkossa: älä mainitse lapsesta itse. Työnantajalla ei ole oikeutta kysyä eikä sinulla velvollisuutta kertoa.
Mutta lapsi saattaa kuitenkin monesti vaikuttaa palkkaamatta jättämis päätökseen ja jos työnantaja ei sitä myönnä ääneen eikä sitä pystytä muutenkaan näyttämään toteen se on ns. laillista.
Tsirp - 14.09.2009 - 16:07
Sinulle "No". Etpä ole tainnut koskaan töitä hakea, ainakaan lapsellisena. Sillä perhesuhteista puhutaan ilman muuta, sekä hakemuksessa/ansioluettelossa että haastattelussa. Olet aika lailla pöljä..
Ap; mulla kävi kerran samoin, että haastattelussa kysyttiin, aionko hankkia lapsia vielä (mulla oli 2 lasta). Sanoin, ettei hän saa kysyä tuollaista. Työnantaja =omistaja sanoi, että hänpä kysyy. Johon vastasin, etten aio vastata, ei kuulu hänelle eikä asiaan. Ja sen jälkeen tein kaikkeni, etteivät palkkaa mua. Meni pari päivää ja alkoi pommittamaan mua puhelimella.... En vastannut ja jatkoi muutaman päivän samaa. Luulen, että olisi palkannut minut, sillä minulla on rautainen ammattitaito alalle. Kuulin jälkikäteen, että olivat palkanneet ihmisen, jolla ei ollut hajuakaan koko alasta..
Joten sinuna en ottaisi vastaan koko paikkaa. Ja voit hyvin sanoa, ettet varmaankaan viihtyisi sellaisessa työympäristössä, jossa asennoidutaan perheelliseen tuolla tavalla!!!
mä - 14.09.2009 - 16:07
Tuo tosiaan on laitonta.
Mä kuulin vastaavanlaisen kommentin muutama vuosi sitten mutta kyse oli osittaisesta vuorotyöstä, joten sinänsä vähän ymmärrettävämpi tilanne kuin sinulla. Palkkasivat minun sijaani sitten tietysti sen yhtä pätevän, jolla ei ollut lasta.
Meidän perheessä isä hoitaa kipeää lasta, koska häntä ei leimata muita huonommaksi tai laiskemmaksi työntekijäksi kun hän jää kotiin lapsen kanssa. Jos nainen jää kotiin hoitamaan kipeää lasta, saa monilla työpaikoilla seuraavalla viikolla todistella olevansa silti hyvä työntekijä. Ja mitäs sitten kun lapsella on sairauskierre! Naisen työpaikalla puhutaan, että onkohan se lapsi oikeasti kipeä, se ei vaan jaksa tehdä töitä...Näitäkin olen kuullut.
Miehet ne tätä maailmaa pyörittää, mutta ei masennuta. Joskus vielä maailma on naisten 
^^Nimetön^^ - 14.09.2009 - 16:08
Itse olen törmännyt esim.seuraaviin asioihin:Ajokortiton, liian vanha, ei tarpeeksi koulutusta, mennään suhteilla töihin(mula ei suhteita tällä paikkakunnalla), Naama ei miellytä, et saa töitä.Keksitään mitättömiä syitä, miksi sua ei valita.
Joskus tuntuu, kuin he olisivat valinneet jo ihmisen paikkaa varten, mutta haastattelevat ihan muuten, vaan porukkaa.
Pieni lapsi ei ole syy jos, et saa työpaikkaa.
^^Nimetön - 14.09.2009 - 16:12
^Tai pieni lapsi ei saa olla syy, jos sinua ei oteta töihin.
Pidä kiinni oikeuksistasi.
Mitä - 14.09.2009 - 16:17
hittoa menet mainitsemaan lapsesta!!! Sama jos menisit sanomaan esim. "mulla on tosi huono vastustuskyky että sairastelen sitten aika paljon".
äiti ei saa töitä - 14.09.2009 - 16:19
Törkeää!
Itse olen yli 40v., ison perheen äiti. Työnsaanti on todella vaikeaa, se tyssää viimeistään työhaastatteluun. Rekrytoijat kyselevät perhesuhteista. Kun puhut totta ja sanot, että Sinulla on puoliso ja lapsia määrä X, joista koulussa näin monta ja kotona näin monta. Niin: Perheenäiti ei pääse töihih. Työpaikkaan otetaan koulutusta ja työkokemusta vailla oleva, 18-19-vuotias kevään ylioppilas.
Kesällä parissa (kaupan kassatyö) haastattelussa (osa-aikatyö, viikonloppuja + satunnaisesti iltoja) erehdyin kertomaan perheestämme. Ei tullut yhteydenottoa rekrytoijalta. Luottotiedot kunnossa, auto käytössä, puolisoni on kotona aikoina, jona osa-aikatyötä tehdään. Emme tarvitse päivähoitoa emmekä isovanhempia. Mies voi hoitaa lapset kotona, jos tekisin töitä 0-15 tuntia viikossa
Älä vaan kerro hakemuksessa/haastattelussa, että Sinulla on lapsia tai että olet raskaana! Älä ainakaan kerro, että Sinulla on iso perhe! Rekrytoija tekee Sinusta oitis johtopäätökset: "Olet lestadiolainen!" (Huom! Minulla ei ole mitään lestadiolaisia vastaan ja tunnenkin useita). "Olet aina pois töistä lasten sairastaessa!" tai "Aiot jäädä kohta äitiyslomalle!"
V-ttaa, että äiti ei saa työtä, lastensa takia! Tämä on vastoin hyvää kohtelua ja tasa-arvolakia 
No - 14.09.2009 - 16:25
Sulle Tsirp, olen hakenut töitä lapsen olemassa olon aikana ja myös saanut niitä. Enkä todellakaan ole yhteenkään cv:hen merkinnyt perhesuhteista muuta kuin että olen naimisissa (mikä mielestäni sinänsä on myös täysin turha tieto työnantajan kannalta). Eipä siinä cv:ssä erikseen lasten lukumääriä kysellä
Ei - 14.09.2009 - 16:27
todellakaan tarvitse kertoa työnantajalle mtn perhesuhteista! Seuraavan kerran vastaat: en kommentoi.
Tyyne - 14.09.2009 - 16:43
Ikävä asenne työnantajalla, mutta vastaisen varalle älä todellakaan kerro perhesuhteista, se ei ole välttämätöntä. Jos sitä kysytään, voi kysymykseen olla vastaamatta. Jos nyt niin kävisi, että sinut haluttaisiin palkata, voit itse ottaa puheeksi lapsesi ja jos työpaikan saanti ei ole aivan välttämätöntä, voit hyvin kieltäytyä siitä syystä, että et "pienen lapsen äitinä voi työskennellä yrityksesä, jossa henkilökunnan lapset ovat työyhteisölle rasite."
kyll - 14.09.2009 - 16:58
mä ainakin oon saanut töitä, vaikka on ollut useampi alle kouluikäinen lapsi, ei oo koskaan lasten lukumäärään ja olemassaoloon tyssännyt. Vuorotyötä, iltatyötä, kaikennäkoöistä työtä, mihin olen keksinyt hakeutua.
Oon opettanut, ohjannut ja avustanut jne. Eikä ole peruskoulua kummempaa koulutusta.
Ja olen kyllä lapsistani kertonut heti alussa.
Paljon olen kuullut myös sitä, että ei vakinaisteta lapsetonta naista, kun se heti jää kuitenkin äitiyskomalle....
hiu - 14.09.2009 - 17:12
Itse olen maininnut hakemuksessa jo että on yksi lapsi,n 90% olen päässyt haastatteluun ja oikeastaan kaikkialle tullut työtarjous. Että ei se aina ihan niin ole,että lapsi vaikuttaa. Se myös kertoo omalta osaltaan sitoutumisestakin. Jos ovat kysyneet että onkos suunnitelmissa toista niin olen vain naurahtanut että ei todellakaan ole suunnitelmissa
Olen - 14.09.2009 - 18:40
töissä asiantuntijatehtävissä, ja itse olen huomannut, että töitä on nyt paljon helpompi saada, kun perhe on perustettu ja lapsia olemassa. Riippuu siis ihan alasta ja työpaikasta, että miten perheeseen suhtaudutaan.
Nennu - 14.09.2009 - 18:59
Aikasmoisen tökeröä ja tyhmää henkilöstöpäälliköltä sanoa ääneen tuollaista.
Ikävää, jos et, ap, saa paikkaa...
Olen siinä käsityksessä, että noin ajatellaan monilla aloilla, VAIKKA olisi kuinka tiheä verkosto (sairasta) lasta hoitamaan.
Tällaisen ajatuskulun luulisi muuttuvan työvoimapula-aloilla ja muutenkin, koska syntyvyys on Suomessa noussut ja suuret ikäluokat ovat jääneet tai jäämäisillään eläkkeelle.
Minä sain työpaikan, vaikka -kuten kuuluukin- hakemuksessakin heti kerroin olevani yh-äiti.
Minä - 14.09.2009 - 19:24
kun tulin raskaaksi, pomo kysyi minulta että: oliko suunniteltu vai vahinko???
Siis meinasin lentää pyllylleni.. mitä hittoa se sille kuuluu... todella tympeitä asenteita jollakin ihmisillä.
Odelia - 14.09.2009 - 19:57
Eipä noin saa tehdä, mutta todella vaikea todistaa, että tuo olisi syy tai että olisi niin sanonut. Kun mä olin palaamassa äitiyslomalta/hoitovapaalta töihin, mulle ilmoitettiin, että mun pitäisi irtisanoutua. En suostunut irtisanoutumaan (eikä mua voitu irtisanoa). Vaadin koko sopimuskauden palkan (määräaikainen työsuhde), niin yllättäen olinkin tervetullut töihin. Jos ei olisi ihan pakkotilanne, niin en olisi mennyt. Nyt vaan haen muita paikkoja. 
Ja, jos haastattelussa kysytään esim raskaudesta, niin voi sanoa, että ei ole tietoa tai ei ainakaan nyt yms. Jos kysytään laiton kysymys, ei siihen ole pakko vastata rehellisesti. Tuollainen vastaus voi olla parempi kuin, että kieltäytyy vastaamasta.
hispu - 14.09.2009 - 20:09
Multa kysyttiin kautta rantain "tulevaisuuden suunnitelmista" ja vastasin aivan samaan tyyliin kierrellen ja kaarrellen. En saanut paikkaa. Kuukauden päästä hain toista toimea, sain sen ilman haastattelua (sama pulju siis). Ekassa haastattelussa en ollut raskaana, mutta silloin kun toimeni otin vastaan odotin jo esikoista .
Nennu - 14.09.2009 - 20:12
Tuli tässä mieleen, että ehkä yksinhuoltajuuteni ja korkea ikäni onkin ollut valttia työnhaussa (sain kylläkin ekan paikan, jota hain, ja on erittäin mielekästä työtä):
ei ole ukkoa eikä iänkään puolesta tarvitse kuvitella, että enää raskautua uskaltaisin.
Pomo oli tosin ollut kauhunsekainen, kun perjantaina olin vapaalla ja työkaverini oli hänelle kertonut minun menevän neuvolaan. Olin siis tyttäreni 3-v.neuvolassa.
Äippälomalainen - 14.09.2009 - 22:21
Joo, on kysytty haastattelussa tyyliin "aijotko hankkia lapsia?". Ja kaikkihan tietään, että siihen on vain yksi oikea vastaus. Sanot en ja puhut totta tai sitten et. Laittomaan kysymykseen ei ole kukaan velvollinen vastaamaan totuuden mukaisesti. Ei työntekijä oo mikään orja, jonka yksityiselämän työnantaja omistaa!
Itse vastasin totuuttu mukaillen , että en juuri nyt aijo lapsia hankkia. Se tarkoitti minun koahdallani seuraavaa puolta vuotta, sitten olinkin jo raskaana. Ja lapsi oli hyvin toivottu! Ehdin siis olla päälle vuoden töissä ennen kuin jäin äippälomalle.
Toki jännitti kertoa raskaudesta pomolle. Itse asiassa olin ekaa kertaa pois töistä rajussa vatsataudissa, kun soitin että pidän pari päivää sairaslomaa. Pomo heti haukkana kysyi, että oletko raskaana. No olin raskausvkolla 9 ja vuotanut myös rajusti verta pari päivää aijemmin. Se ei kuitenkaan ollut sairaslomani syy vaan vatsatauti, jonka tartutin myös mm. mieheeni. Minulla oli ultra vasta myöhemmin sinä päivänä enkä tiennyt oliko raskaus mennyt kesken. Kiva, että pomo sitä rupesi sitä juuri sitä siihen utelemaan. Olin tosi väsynyt, kuumeessa ja peloissani vauvan puolesta, joten vastasin totuudenmukaisesti, että en tiedä olenko raskaana. Minusta ei ollut sopivaa kysyä moista, eihän kaikki halua kertoa kellekään niin varhaisessa vaiheessa muutenkaan kun on sen keskenmenon riski. Ei sitä halua töissä levitellä sellaista, mitä ei ole kertonut vielä edes sukulaisilleen.
Sain tietää, että vauva voi hyvin ja kerroin sitten raskaudesta pian töihin palattuani, kun en jaksanut enää salailla. Siihen sitten udeltiin, oliko raskaus suunniteltu! Hittoako se niille kuulu, minä en ole seksielämäni yksityiskohdista työpaikalle tilivelvollinen! Vastasin jotain ympäripöyreää.
Minusta on häpeällistä, että etenkin naisvaltaisilla aloilla udellaan perheestä ja henk.koht. elämästä. Juuri naistenhan pitäisi ymmärtää toisiaan. Jos ei ole varaa mahdollisesti perheelliseen työntekijään niin palkatkoon nunnan! Ja olisi jo aika pistää pyörät pyörimään niin, että lapsen isänkin työnantaja maksaisi puolet lapsesta aiheutuvasta "haitasta"! Sitten miehiltäkin varmaan aletaan sitä siveyslupausta työhaastatteluissa kärttää!
äitix3 - 15.09.2009 - 14:53
Olen valitettavasti huomannut saman asian työnhaussa.. Eihän sitä kukaan ääneen sano, mutta ei edes tarvitse..
VASTAA
VIESTIIN
