VASTAUKSET:
mamma80 - 13.09.2009 - 16:33
meillä neiti alotti kun oli 1,5v ja hyvin alko. pari päivää ensin ihmetteli mikä juttu tää on ja sitten pari päivää itkeskeli perään mutta oli kuulemma itku loppunut kun olin näköpiiristä hävinnyt 
voisin kuvitella että teillä helppoa kun 2 menee samaan aikaan, vanhemmalla voi olla hankalampaa kun on tottunut niin pitkään olemaan kotona mutta rohkeesti vaan ja jos itkee niin annat vaan halit ja pusit, sanot että äitin pitää nyt lähtee töihin ja illalla nähdään sitten tarhatädille syliin jos itkee ja älä käänny takas koska on aina vaan vaikeempaa molemmille. kovalta kuullostaa mutta näin on ainkin meillä toiminut
Nennu - 13.09.2009 - 17:26
Tyttäreni (juuri 3 täyttänyt) aloitti 1,5kk sitten päiväkodissa ja näennäisen ongelmitta eli ei ole itkenyt perääni, mutta koska hän on ainoa lapsi ja 2v11kk mun kanssa kaksin kotona ollut, hän ei vielä ole kunnolla ryhmäytynyt eli protestoi puhumattomuudella ja osittain syömättömyydellä tarhassa.
Kotona siis syö ja puhuu normaalisti.
Hän lähtee kyllä innoissaan päiväkotiin ja kertoo, että on kivaa leikkiä, askarrella jne. niin vilpittömästi ja oma-aloitteisesti, etten usko hänen kertovan mulle tätä vain miellyttämistarkoituksessa.
Toki, kuten mamma80 jo totesi, ap, sinulla asia voi mennä helpommin, kun lapsesi yhdessä aloittavat päivähoidon ja voivat olla toistensa ns. tukena ja turvana alkumetreillä.
Odelia - 13.09.2009 - 20:11
Meillä neiti aloitti päiväkodin tämän kuun alussa ja ikää oli 1v. Neljää päivää ehti olla ennen kuin sairastui. Viime viikko menikin perjantaita lukuunottamatta kotona.
Mutta ihan hyvin on sujunut. Ei ole kertaakaan jäänyt itkemään perään. Tosin nukkumisen kanssa ollut jonkin verran ongelmia, mutta sekin on jo sujunut. Nyt perjantaina hermostui miulle, kun joutui lähtemään kesken leikkien hiekkalaatikolta. Parempi tietysti näin päin.
Tosin iltaisin mun/meidän ei tarvitse kuvitella tekevämme mitään. Varsinkaan minun. Jos menen viittä metriä kauemmas alkaa kamala huuto. Eli on kotona koko ajan lähellä, mielummin ihan sylissä. Myös öisin on tullut normaalia aiemmin meidän väliimme nukkumaan ja ollut ihan kainalossa. Näitä lukuunottamatta mennyt oikein hyvin.
Tsemppiä! Varmasti teilläkin sujuu hyvin!
Tepsukka - 16.09.2009 - 21:55
Just tässä itkeskelin että miten kestän sen itse. Haluaisin olla kotona mutta en kestä enää olla yksin päivät läpeensä. 3,5v on jo vuoden verran puheissaan väläytellyt kavereista ja kysellyt välillä ketkä on äidin ystäviä. Aika vyön alle iski kun hetkessä tajusin olevani todella yksin.
Syvä huokaus...... Eiköhän se tuosta. Kiitos avusta!
VASTAA
VIESTIIN
