Meillä todennäköisesti avioero tulossa (todella vaikea tilanne päällä). Toistaiseksi vielä mieheen välit ok. Ollaan pystytty KESKUSTELEMAAN asioista (toki riitelyäkin on...). Yhteinen lapsi, 1v., ja yhteishuoltajuus varmasti olisi oikea/paras ratkaisu tilanteessamme. Molemmat haluaa lapsen itselleen. Mutta mies ymmärtää, että noin pieni lapsi lähtee äidin mukaan. Mutta en halua todellakaan viedä oikeuksia isältä enkä lapseltakaan. Miten tällainen yhteishuoltajuus käytännössä toimii?! Sekään ei tunnu kivalta ajatukselta, että lapsi on jokatoisen viikon mulla ja jokatoisen isällään. Eihän se pieni ymmärrä ja menee aivan sekaisin! Mites jos on yhteishuoltajuus niin saako se (eli minä), jonka luona lapsi pääsääntöisesti asuu, jotain tukia mitä yh-äidit saa? Vai eikö ne kosketa sitten enää minua? Maksaako mies kuitenkin jotain elatusapua? Kovasti mietityttää miten jaksaa arjen yksin pienen, touhukkan lapsen kanssa... Ja miten taloudellisesti pärjää? Ei ole enää senkään vertaa "omaa aikaa", mitä nyt on ollut kun mies on touhunnut lapsen kanssa.
VASTAUKSET:
Vieras - 19.09.2009 - 00:32
Ikävä juttu että noin käymässä 
Musta kans tuntuu ettei noin pienelle se viikko/viikko systeemi olis paras juttu...
Mulla itselläni yksinhuoltajuus(käytännön syistä) ja mä en ainakaan mitään tukia saa paitsi korotuksen lapsilisään(tosin en ole hakenutkaan). Mun käsityksen mukaan jos lapsi asuu sun luona niin isä maksaa elatusmaksut. Niistä en sen enempää tiedä.
Tosta jaksamisesta ja taloudellisesta pärjäämisestä sen verran että sitä jaksaa ja selviää kun ei muutakaan voi! Aluksi tuntu rankalta olla yksin lapsen kanssa mutta kun siihen pääsee ns. sisälle niin hyvin on mennyt ja kyllä tuo lapsukainen antaa sitä voimaa jaksaa 
Omaa aikaa ei kovinkaan ole mutta eipä sitä kait olisi vaikka mies kuvioissa olis, tai näin ainakin oon huomannut kavereiden perheissä olevan. Omaa aikaa on silloin kun lapsi isällään ja silloin siitä todella osaa nauttia
Toivottavasti sulla olis hyvä tukiverkko mikä auttaisi.
Tsemppiä!!
kyllä sä hyvin pärjäät
MM - 19.09.2009 - 00:43
Kuten arvelitkin, vuoroviikkosysteemi ei oikein sovi noin pienelle lapselle. Lapsen kannalta olisi paras että on yksi turvallinen ja tuttu koti, ja lisäksi isän kanssa tekemisissä mahdollisimman usein ja pikkuhiljaa pidentää sitä aikaa yökyläilyihin ja viikonloppuihin kun lapsi kasvaa.
Ja siinähän sä saat sitten sitä omaa aikaa kun ukko on lapsen kanssa.
Jos eroatte teidän pitää varata aika lastenvalvojalta ja tehdä sopimukset tapaamisista ja elatuksesta. Elatusmaksun suuruus on sopimuksenvarainen, mutta jotain suuntaviivoja on liittyen tuloihin. Periaatteessa minimi on 136,36e ja jos on ihan täysipäiväisesti töissä niin silloin se on enemmän, jos taas toisen elatuskyky on tuota alhaisempi loput maksaa kela.
Huoltajuus on automaattisesti yhteinen mikäli olette olleet naimisissa lapsen syntyessä, mikä tarkoittaa sitä että teette yhdessä päätökset lapsen asumisesta, passista, terveydenhuollosta yms.
Yksin lapsen kanssa asuessa saat lapsilisään yh-korotuksen 46e, ja tulojen mukaan mahdollisesti asumistukea ja jos ei muut tuet riitä on toimeentulotuki, joka riittää perusasioihin.
Kyllä pienen kanssa pärjää yksinkin, niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Oon ollut vauvan syntymästä yh poika nyt 1v3kk ja päivääkään en vaihtaisi pois vaikka välillä väsyttääkin.
uusi laki - 19.09.2009 - 09:32
nyt on tullut uusi laki. eli oikeuden kautta voi hakea ihan tulojen mukaan elatustuen määrää, eli se voi olla hyvinkin vähän tai sitten kela maksaa sen.
vinkki - 19.09.2009 - 10:51
Lastenvalvojaa ei tarvita, jos pääsette keskenänne sopimukseen ja teette sen kirjallisena. Tuon sopimuksen voi liittää mukaan avioerohakemukseen, jolloin sitä kautta sopimuksenne virallistetaan samalla kuin eronnekin.
äiti - 20.09.2009 - 00:53
Me ollaan justiin erottu ja yhteishuoltajuus on. Lapsi pääsääntöisesti mulla ja miehen kanssa jonkunlaiset välit. Mies maksaa elatusta lapsesta mulle. Yksinhuoltajakorotuksen saan lapsilisään. Tapaamiset ollaan sovittu lastenvalvojan luona niin, että yhdessä päätetään niistä. Lapsi vähän päälle vuoden. Molemmilla kolmivuorotyö, joten tämä järjestely on toiminut ok:sti!
jos haluat jutella lisää mun kanssa, kun on vähän samanlainen elämäntilanne, niin ilmoittele täällä!
Ja sen haluan sanoa, että me ollaan lapsen kanssa nautittu suunnattomasti yhteisestä ajasta nyt eron jälkeen! Ei ylimääräisiä murheita tai riitoja miehen kanssa! jaksan nyt paljon paremmin, kuin avioliiton aikana!
Nikitön - 20.09.2009 - 12:42
Mä olen parisuhteessa ja lapsi reilun vuoden ja oon käytännössä yh koska miehellä on omat juttunsa eikä oo paljoakaan lapsen kanssa.Ja hyvin pärjään!!!
Varmaan mulla olis enempi omaa aikaa jos erottais.
Nikitön - 23.09.2009 - 09:39
Meille syntyi tyttö kun oltiin vielä jokseenkin yhdessä, vauva oli n. 3kk kun erottiin kokonaan. Mies asui ehkä sen 3 viikkoa meillä koko ajasta ja hienosti on silti mennyt! Tyttö aluksi oli kerran viikossa isällään yötä, nykyään (tyttö 7kk) on jo jokatoinen viikonloppu isällään pe iltapäivä-su ilta/ma aamu ja monesti on mummolassa yhden yön viikosta että saan omaa aikaa. Uskon että näin minulla on paljon enemmän omaa aikaa kuin monilla jotka elävät parisuhteessa ja ukko ei lastenhoitoon paljon osallistu! On tämä raskasta mutta hyvin on mennyt
Kannattaa tosiaan lastenvalvojaan ottaa yhteyttä, siellä kyllä tiedetään kaikki tarvittava
VASTAA
VIESTIIN
