Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE


| Vastaa viestiin | PARISUHDE |

Usko

rakkauteen? - 27.08.2009 - 10:18

Mitähän jää, kun viedään usko rakkauteen? Jo toinen pitkä suhde vetelee viimeisiään Kaikkeni olen yrittänyt, nyt vaihtoehtoina on lähteminen tai jääminen miehen ehdoilla ilman rakkautta hänen puoleltaan.

Piti juuri aloittaa opinnotkin, mutta nyt on samaan aikaan muutto ja lapsille olisi liian iso muutos kerralla mennä hoitoon ja vuoroviikoin vanhemmille. En kestäisi niin pitkää eroa lapsista...

Silti en haluaisi olla loppuelämääni yksin, en ole vielä kolmeakymmentäkään Olen kyllä tietoinen, että sinkkumarkkinoilla on paljon parikymppisiä lapsettomia naisia...

Kyllä kai tästä selvitään, mutta haluaisin niin kovasti, että tämä olisi jo ohi ja olisin taas onnellinen. Onko naiivia uskoa, että jossain on joku, joka rakastaa minuakin?


VASTAUKSET:


minä - 27.08.2009 - 11:14

Ei ole naivia uskoa niin. Voin luvata sulle ettet oo ainoa joka pähkäilee tuota samaa. Itseni kohdalla löysin sen, vaikken enään siihen uskonut. Olin jo ajatellut että Ihan sama, jos ei oo "tärpätäkseen" niin ei sitten! Ja jatkoin omaa elämääni (opiskelua) No kyllä se sieltä vain itsekseen löytyi kun ei yrittänyt liikoja eikä enään jaksanut luoda paineita asiasta. Mun isä on 50.v ja sekin vielä löysi sen.


PS - 27.08.2009 - 12:25

Kuulehan, lapsille on ehdottomasti tärkeää, että äiti on onnellinen! Jos voit huonosti niin se heijastuu väistämättä lapsiin, kyllä nuo pienet ovat niin tarkkanäköisiä!
Lapset pärjäävät kyllä, tarvitsevat vain tukea ja rakkautta molemmilta vanhemmiltaan vaikkakin eri osoitteessa sitten!
Voimia!


joku vaan - 28.08.2009 - 16:57

juuri näin... itse taas mietin ja haluaisin yrittää...mutta ei kuitenkkan pystytä siihen kumpikaan.

Nyt musta tuntuu että mua oltais ajamas pois (mies,sossut..) vaikka ite ajattelin että ei pidettäis kiirettä/ei hätäiltäis mutta mulla ei näytä olevan vaihtoehtoja vaikka molemmissa on vikoja tuntuu että aika moni syyttää minua tästä erosta ja että minä en ota muita huomioon. Itsellä siis on koko ajan asuntohakemus vetämässä,en mielellään mene yksityiselle asumaan ja nyt on opiskelijoita jotka tarvii asuntoja yms yms...eli ei nyt varmaan just satu heti löytyyn..enkä halua mihinkään tilapäis asuntoon,vaan kunnollisen.

Meillä onneks lapsen hoito aika lailla sovittu,en vaan tiedä miten kestän ku lapsi jää isälle,näin on parempi...ja kuinka lapsi kestää ilman äitiä(mun kanssa tähän asti ollu joka päivä) rajuja on nää päätökset,mutta kai ne on pakko kestää...mua ei täällä ainakaan enää kaipaa muut ku oma lapsi.

Meillä olis tullu 5v ens kuus ja ite ajattelin et olis ollu jonkulaista toivoa..mutta aikas lailla seki karissu täs..

ja en ymmärrä miten taijon parissa viikossa kämpän ja kaiken kun heitin/annoin suurimman osan tavaroista pois ku yhteen muutettiin,soska kyllä lupas niissäki auttaa ja yksityisellaki lupas maksaa ja vaikka mitä...

ei tosaalta haluais luovuttaa mutta jääminen sattuu ja lähteminenki sattuu ja kumpiki tuntuu yhtä vaikeelta ja masentavalta. tuntuu että minä oon nyt se kaiken pahan alku ja juuri ku mua ollaan ajamassa pois(asunto siis miehen) siis tiedän ettei se ole sitä ja että kaikki yrittävät löytää sopivaa ratkasua, mutta tuntuu silti pahalta.


Maisa8 - 29.08.2009 - 09:16

En osaa muuta sanoa kuin, että voimia kovasti sinulle! Ota kaikki apu vastaan mitä saat.


?? - 29.08.2009 - 11:24

Öööö, miks jätät muksun isälle? toi ei vaa mee mun jakeluun..

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|