Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - RASKAUS & ODOTUS


| Vastaa viestiin | RASKAUS & ODOTUS |

marrasmamman synnytyskertomus

mutter2 - 28.09.2009 - 06:46

Ihan ekaksi kiitos teille kaikille onnittelijoille. Heräsin vähän liian aikaisin ja ajattelin, että nyt on hyvää aikaa kirjoitella miten kaikki oikein tapahtui... Oli synkkä ja myrskyinen yö...

No, eikä ollu, vaan mulla oli juuri tullut täyteen rv 34+0. Olinhan vitsaillut jo monta kertaa sitä, kuinka esikoinen on syntynyt rv 36+0 ja nuorempi rv 35+0, joten toivoin, että tämä ei ainakaan synny rv 34... Toisin kävi.

Ehkä jo edellisenä iltana mulla oli koskenut selkään ja vatsaan, mutta ihan merkittäviä suppareita en ollu bongannut. Ajattelin, että jotain muuta kipua ovat. Kuitenkin siis silloin torstaina 24.9. tuntui kipeemmältä koko päivän. Päätin illalla olla menemättä lapsen urheilukisoihin, jonne mies lähti sitten muksujen kanssa yksin. Kuuntelin sitten vähän rauhassa kehoani ja tajusin, että kyllä mulla vaan supistelee kipeästi. Päätin soittaa synnärille.

Mukava kätilö kuunteli vaivojani ja vähän taustaani ja sanoi, että tuuhan vaan näytille. Menin sairaalaan itse, ilmoitin asiasta miehelle ja sanoin vaan, että tuskin mitään erikoista, mutta tarkistavat tilanteen. Ajoin siis sairaalan ihan itse autolla. Pääsin melko pian lääkärin tutkittavaksi, joka totesi, että kohdunkaulaa hyvin vielä jäljellä 2cm ja kohdunsuu pehmennyt, mutta kiinni. Vauvan pää painoi vain jo tosi alhaalla. Lääkäri kertoi, että jäisin osastolle ja yritetään estää suppareita lääkkeillä.

Sain melko pian ekan piikin ja oman huoneen ja taas ilmoittelemaan miehelle asiasta. Sovittiin, että tulevat katsomaan minua kisojen jälkeen. Piikki auttoi ja supparit vähän rauhoittui. Kello oli jotain 18 tienoilla. Perhe kävi moikkaamassa ja miehellekin kätilö selosti tilanteen ja rauhoitteli, että ei mitään hätää vielä, ei olla siirtämässä äitiä Helsinkiin synnyttämään. (paikkakuntani sairaalassa synnytellään siis vain rv 36 eteenpäin...)

Aika kului, makoilin sängyllä ja kipeät supparit tuli takaisin. Sain uuden piikin n. klo 22 ja kätilö tarjosi unilääkettä, jotta saisin yöni nukuttua. Supparit oli nyt paljon kipeempiä kuin aiemmin. Kävin wc:ssa ja totesin, että alushousuuni olikin tullut verestävää vuotoa. Mainitsin siitäkin kätilölle ja myös kovenevasta kivusta. En ottanut unilääkettä. Jouduin sydänäänikäyrille, mikä mittaili myös supistuksia.

jatkuu...


VASTAUKSET:


mutter2 - 28.09.2009 - 06:47

Soitin miehelle, että täällä on vähän tilanne päällä. Että ehkä kannattaa jo varoitella äitiäni lapsia hoitamaan. Äitini lähti ajelemaan puolen tunnin ajomatkaa meille päin. Lääkäri kävi tutkimassa käyrää. Supistuksia tuli minuutin välein, vauvan sydänäänet ihan ok. Todettiin, että supistuksen estolääke ei enää auttanut. Lääkäri kävi tutkimassa uudemman kerran käyrää ja sanoi, että seuraavaksi sitten saat lapsen keuhkoja kypsyttävän lääkkeen, aletaan synnyttelemään...

Olin että oho! Lähdetäänkö minua nyt viemään ambulanssilla Helsinkiin. Se ei olisi ollut lääkärin mielestä järkevää, sillä jotain ymmärsin olevan vialla. Pian minulle selvisi, että minulle tehdään kiireellinen sektio oman paikkakuntani sairaalassa, vaikka normisti en olisi siellä edes saanut synnyttää näillä viikoilla. Soitin kiireesti miehelle, että tule nyt jo äkkiä, kohta se syntyy.

Mies ehti paikalle juuri kun minua oltiin viemässä saliin. Hän ei saanut tulla mukaan leikkaukseen, vaan jäi ulkopuolelle odottelemaan. Oltiin molemmat vähän sekaisin, että mitä nyt tapahtuu. Minut laitettiin kiireenvilkkaa valmiiksi leikkausta varten. Vauvan sydäääniä kuunneltiin vielä ja hänellä oli kaikki hyvin. Nopeasti aloitettiin leikkaustoimenpiteet. Sain spinaalipuudutuksen ja ja heti kun alkoi vaikuttaa, minua alettiin leikkaamaan. Salissa oli paljon henkilökuntaa, toiset minua ja toiset vauvaa varten.

Leikkaus sujui nopeasti, ihan kivuton ei ollut, mutta siedettävä kumminkin. Klo 00.51 perjantain puolella 25.9.09, meidän poika syntyi ja hän itki syntyessään!!! Pelkäsin, että sieltä tulee ihan sininen ja äänetön vauva, mutta oikein hienolta näytti. Minulle vilautettiin poikaa, ja sitten hänet vietiin nopeasti hoitoon. Kaikki oli olosuhteisiin nähden hyvin.

jatkuu...


mutter2 - 28.09.2009 - 06:47

Syy, miksi lääkäri päätyi tekemään kiireellisen sektion meidän paikkakunnan sairaalassa oli se, että hän oli huomannut istukan osittaisen irtoamisen merkkejä sydän- ja supistuskäyristä! Ja totta se olikin ollut. Istukka oli lähtenyt osittain irtoamaan yhdestä reunasta ja minun kuljettaminen Helsinkiin siinä tilanteessa olisi voinut olla vaarallista niin minulle kuin vauvallekin. Joten en voi kuin kiittää pätevää lääkäriä tästä tarkasta havainnosta ja hyvistä hoitopäätöksistä.

Takaisin vielä synnytykseen... Kun minua sitten parsittiin kasaan, pääsi mieheni katsomaan uutta tulokasta. Hyvältä näytti, mutta poika tarvitsi silti hieman lisähappea, vaikka hengittikin omilla keuhkoillaan. Jäimme odottelemaan tilanteen kehitystä. Meitä varoiteltiin jo ennen pojan syntymää, että vauva varmasti lähtee toiseen sairaalaan saamaan hoitoa, koska on kuitenkin niin pieni viikkoinen ja omassa sairaalassani ei pystytä pieniä vauvoja hoitamaan.

Minä voin hieman pahoin leikkauksen jälkeen. Kipulääkkeet tekivät minut tokkuraiseksi ja oksensinkin monta kertaa. Mies kävi kertomassa vauvan tilanteesta aina vähän väliä. Parin tunnin ikäisenä vauvani päätettiin siirtää toiseen sairaalaan. Poika lähti ambulanssilla anestesialääkärin kera ja ehdin nähdä hänet vielä pikaisesti ennen siirtoa.

Jäimme miehen kanssa kahden. Olimme onnellisia, että vauva oli niinkin hyvävointinen syntymän jälkeen, vaikka syntyikin etuajassa. Meillä oli nyt poika! Mies jäi odottelemaan seurakseni vielä kuullakseen miten vauvan siirto oli sujunut. Siirto oli sujunut ongelmitta ja vauva pääsi heti hyvään hoitoon. Hengitystä alettiin auttelemaan keskososastolla ylipainemaskilla, muuten hän kyllä jo hengitti itse omilla keuhkoillaan. Saimme kaksi polaroid-kuvaa vauvasta. Toisen mies otti kotiin tytöille näytettäväksi ja toinen jäi minulle sairaalaan.

Nyt olen siis jo kotiutunut sairaalasta. Pääsin kotiin jo 26.9. ja kävimme jo silloin katsomassa perheen kanssa vauvaa. Vauva voi hyvin ja ylipainemaskiakaan hän ei enää hengittelyyn tarvitse.

Arkemme jatkuu siten, että päivittäin käymme katsomassa pientä miestä ja minä yritän pumpata hänelle maitoa. Kovin on laiska ottamaan ravintoa suun kautta, mutta se nyt on varsin ymmärrettävää, kun toinen on niin pieni. Eli odottelemme pojan kasvua ja vahvistumista. Poika vaikuttaa terveeltä. Hänellä ei ole muuta ongelmaa kuin tämä keskosuus. Itse voin vallan mainiosti. Leikkaushaavaan tietysti välillä koskee, mutta pillerit riittää. Hb oli vaan 88, kun kotiuduin, mutta hyvin tuo pää kestää, kun olen matalalla hb:lla mennyt koko raskauden.

Eli tämmöinen tarina tällä kertaa, ehkä vähän erilainen, mutta onnellinen. Mielelläni käyn vielä kertomassa teille kuulumisiamme ja jään odottelemaan seuraavan marrasmamman poksumista, vaikka toivonkin, että odottelette vielä ainakin muutaman viikon.


Onneli - 28.09.2009 - 08:41

ONNEA VIELÄ KERRAN! Ja kiva, kun tulit kertomaan synnytyksesi kulun. Ja niin kuin itsekin sanoit, oli sulla kyllä pätevä lääkäri, kun tajusi sun tilanteen. Tosi hienoa!

Yritä jaksaa myös levätä riittävästi, kun toiset lapset tarvitsevat sua kotona ja yksi sairaalassa. Minunkin ekani syntyi rv:lla 33 tasan ja väsytin itseni jotenkin, kun en tienny, et missä mun olis pitänyt olla. Vauvan vieressä sairaalassa vai kotona. No, keskolassakin sanoivat, et jospa he hoitas muutaman vuoron ja mä lepäisin, et sit jaksaisin paremmin. Hb mullakin oli sillon tosi alhanen ja sain synnytyksen jälkeen ainakin kaksi pussia lisäverta. Mutta kaikki meni meillä tosi hienosti. Varmasti teilläkin!


Jaana-87 - 28.09.2009 - 08:47

Olikos aikaisemmassa viestissäsi että vauva on jorvissa lastenosastolla? L2? jos siellä on niin on varmasti todella hyvissä käsissä, meidän poika oli siellä 3viikkoa muista syistä heti synnyttyään. Onnea pienestä pojasta ja toivotaan että saatte pojan pian kotiin <3


Terhi - 28.09.2009 - 09:56

Onnea pienestä pojasta Toivottavasti saatte mahdollisimman nopeaa pojan kotiin.


Liekki - 28.09.2009 - 10:11

Jännittävä synnytys, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! Poikanne on varmasti hyvissä käsissä hoidossa; toivottavasti saat itsesi kuntoon pian myös. Kertoilehan kuulumisianne jatkossakin ja hyviä vointeja!


Minnie - 28.09.2009 - 10:26

Hieno kertomus, ei voi muuta sanoa! Tippa tuli silmään lukiessa
Mä taidan olla nyt vähän höpsö kun ensikertalainen olen ja kysyn tämmöistä, mutta miten se leikkaus sattui?? Siis että eikös sen pitäisi olla periaatteessa " kivuton" ?

Mutta tosi paljon sinne onnitteluja vielä, kyl se on niin totuus että kohta tämä kaikki on edessä meilläkin ja päästään elämään sitä vauva-arkea


lizz - 28.09.2009 - 11:10

Onnittelut vielä kertaalleen! Olipa upea juttu, että kaikki sujui onnellisesti. Ja että oli pätevä lääkäri ja suojelusenkeleitä mukana

ihanaa vauva-arkea, ja tulehan toki meitä vielä moikkailemaan ja kuulumisianne kertoilemaan =)

Ajatella, että meidän esikoisemme oli vain puoli kiloa poikaanne painavampi vaikka syntyikin täysiaikaisena, täytyy kyllä sanoa että on teillä iso ja valmis poika jo noille viikoille =)


Iines - 28.09.2009 - 11:40

Onnea paljon koko perheelle!!!!! <3 <3 <3
Tippa tuli linssiin täälläkin! Hyvä että kaikki meni hienosti ja vauva voi hyvin.


Kuutti - 28.09.2009 - 12:10

Ihanaa kun kaikki päättyi onnellisesti ja toivottavasti saatte pikku miehen mahdollisimman pian kotiin. Onnea koko perheelle!


KaNitaco+bobo - 28.09.2009 - 16:46

Täälä ei siiten riittänyt pelkkä tippa vaan hanat aukesi täysin. Aivan ihan synnytyskertomus ja näistä huomaa että kyllä niitä pieniä suojelusenkeleitä on. Ja päteviä lääkäreitä.

Onnittelut vielä kerran!


mutter2 - 28.09.2009 - 19:08

Kiitos teille ihanille tsemppaajille! Vauva on tosiaan Jorvissa L2-osastolla ja varmasti hyvässä hoidossa. Tänään pieni joutui takaisin ylipainehoitoon ja vielä sinivalohoitoonkin. Nämä taitaa olla ihan tyypillisiä juttuja, mutta tänään olen tosiaan herännyt vähän liian aikaisin ja hieman itkuherkkä ollut, vaikka tiedän, että vauvalla periaatteessa kaikki hyvin. Ehkä huommenna jaksan jo vähän reippaammin.

Mies on aivan ihanan positiivinen ja laittaa ruokaa sekä siivoaa ja hoitelee lapsia. Saan levätä ihan rauhassa.

Minnie kyseli siitä leikkauskivusta. Minäkin luulin, että se olisi kivuton homma, mutta sanoivat minulle siinä leikkauksen yhteydessä, että kun vauvaa otetaan ulos, niin voi tuntua vähän kipua. Niin tuntuikin ja syynä se, että eivät siinä vaiheessa laittaneet paljon kipulääkettä, jotta verenpaineeni pysyy hyvänä, koska se taas vaikuttaa suoraan istukkaan ja istukka vauvan vointiin. Kun vauva oli ulkona, niin sain jo reilusti kipulääkettä ja istukan irrotus ei enää tuntunut pahalta. Se oli vain lyhyt hetki ikävää kipua, minkä tietenkin kestin, koska kyse oli vauvan voinnin turvaamisesta. Tulipas pitkä sepustus! Älä siis pelkää, jos joudut sektioon. Synnytyskivut on musta pahempia!

Huomenna taas Jorviin. Voikaahan kaikki mammat hyvin!


Riikka - 29.09.2009 - 14:09

Paljon onnea..näin sitä meitä marraskuisiakin rupiaa tipahtelemaan..


ihahaa - 29.09.2009 - 14:30

onnea poikavauvan johdosta!
olipas tarina, loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|