Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - RASKAUS & ODOTUS


| Vastaa viestiin | RASKAUS & ODOTUS |

Elokuisen synnytyskertomus

Hilla - 27.09.2009 - 22:37

Ajattelin vihdoin saada aikaiseksi jonkinlaista synnytyskertomusta..Tästä voi tulla pitkä stoori ku en osaa kovin lyhyesti kertoa.
Elikkä meidän poika syntyi 29.8 viikoilla 42+0.
Perjantaina 28.8 aamulla meillä oli äitipolilla yliaikakontrollikäynti. Olin kahdelle sormelle auki ja lääkärin melko kovakourainen tutkimus sai aikaan verenvuotoa ja maha- ja selkäkipuja.. Sain myös ajan lauantai aamuksi klo 8 käynnistykseen. No, koko perjantain mahaa ja alaselkää jomotteli.. Kävin lenkillä ja yritin saada synnytystä kunnolla alkamaan. Iltapäivällä ajattelin kuitenkin mennä päiväunille, että jaksaa jos joutuukin yöllä lähtemään.. Sain tunnin nukuttua ja sitte piti nousta pissalle. Menin vielä yrittämään unta, mutta ensimmäinen kipeä supistus tuli klo 17.30. Se oli eka supistus ja kyllä sen tiesi, että se oli supistus! (ku olin miettiny että miltähän se tuntuu..) Siinä sitten koko illan supisteli epäsäännöllisesti. klo 23 jälkeen illalla supistukset alkoi tulla kymmenen minuutin välein. Joskus puolen yön aikaan otin Panadolia ja koitin mennä nukkumaan. Tunnin sain nukuttua, mutta sitten supistukset pakottivat nousemaan ja kävelemään.. Siinä yöllä sitten olin koneella ja katoin telkkua ja aina supistuksen tullen kävelin tai huojuttelin itseäni pöytään nojaten.. Mies nukkui, kunnes joskus ennen kolmea herätin sen ku aloin olla niin kipee.. Mies kehotti soittamaan synnärille. Näin sitten teinkin ja toivotettiin tervetulleeksi, mutta sanottiin, että saa olla vielä kotonakin. Menin sitten heidän ohjeiden mukaan suihkuun. Siitä ei kyllä oikeen apua ollu enkä siellä kovin kauaa viihtyny.. Sitten herättelin uudelleen miestä ja sanoin, että kyllä nyt pikkuhiljaa voitais lähteä.. Mies nousi ja keitti kahvit ja sitten menoksi.. Vähän ennen neljää sitten lähdettiin ja puoli viiden mais oltiin perillä. Jatkuu..


VASTAUKSET:


ap - 27.09.2009 - 22:37

Käyrillä olin ja sisätutkimus tehtiin ja edelleen kahdelle sormelle auki.. Mikä pettymys.. Supistuksetki hieman laantui. Sain sitten 2 Litalgin tbl ja yritin nukkua (mies sai mennä isien huoneeseen nukkumaan). Noista tableteista ei ollu yhtää mtn apua, pari tuntia yritin nukkua, mutta monesti supistuksen aikana oli pakko nousta kävelemään.. Aamulla sitten joskus kasin mais mies tuli seuraksi ja kätilökin vaihtui siinä kohtaa. Hän kysyiki, että haluaisinko käynnistyslääkettä ja sanoin haluavani. Ysiltä sain sit ekan puolikkaan. Supistukset jatkui koko aamun ja aamupäivän 10 min välein. Kaurapussia lämmittelin ja pidin selässä.. Sillä pärjäilin. Puolenpäivän aikaan olin 4 cm auki ja vasta siinä vaiheessa aloin uskoa, että synnytän tänään.. Klo 13 sain toisen Cytotec puolikkaan. Sitten aloinkin olla kipeämpi ja n. klo 14 sain Oxynorm piikin ja pääni kyllä totaalisen sekaisin. Mies talutti mut vessaanki ku olin "hieman" tööt.. Se kuitenkin rentoutti jonkun verran ja sain levättyäkin vähän.. Reilun tunnin päästä aloin olla taas tosi kipee ja siinä vaihees oli taas kätilö vaihtunut. Jatkuu..


ap - 27.09.2009 - 22:38

N. klo 16 siirryttiin saliin. Siihen asti oltiin synnärin perhehuoneessa. Salissa alakerran tilanne tarkastettiin ja olin noin 5-6 cm auki. Supistukset alkoi olla melko mojovia ja kätilö kysyikin joko haluisin puudutetta.. Hetken halusin miettiä ja vetelin ilokaasua. Siitä ei suurta iloa ollut ja pian pyysinkin puudutetta. Anestesialääkäri tulikin melko nopeasti ja laittoi epiduraalin. Se auttoi ihan mahtavasti kipuihin, paineen tunne vain jäi tuonne alapäähän supistusten kohdalla.. Siinä vaiheessa pahinta oli kamala "horkka" mikä iski, lihakset oli jotenkin niin väsyksis rankoista supistuksista. Sain lämpöpeiton mikä onneksi helpotti tärinää, joka tuntui tosi inhottavalta.. Sen jälkeen sainki huilittua hetken. Kätilö lähti käymään jossain ja mieskin häipyi pikaisesti tupakille.. Eiköhän sillä välin tullu ensimmäinen ponnistuksentunne. Onneksi sekä mies että kätilö tuli pian takasi. Kätilö totesi, että olin 10 cm auki ja sain alkaa pikkuhiljaa ponnistella. Jatkuu..


ap - 27.09.2009 - 22:38

Ponnistin kylkiasennossa polvitaipeesta kiinnipitäen. Välillä hengittelin edelleen ilokaasua. Se maski oli jotenkin hyvä turva siinä kädessä, siitä en tiedä oliko siitä apua..Kyllä sillä pari kertaa nupin sai ihan hyvin sekasin. Kätilö täs kohtaa kiikkui keinutuolissa ja mies istui mun vierellä. Aikani siinä ponnisteltua kätilö auttoi mut selälle ja laittoi sukat jalkaan. Siinä vaihees myös soitettiin lastenhoitaja paikalle. Ja sitten se varsinainen työmaa alkoi. Kätilö sanoi, että mun tehtävä on saada puoli päätä pihalle ja sitten hän pystyy auttaa. Voin sanoa, että kyllä oli puolessa päässä kova työ! Ponnistin ja ponnistin ja se tuntui ihan kamalalta.. Se paineen tunne peräsuolessa oli jotakin ihan järkkyä.. Varsinaista kipua ei puudutuksen ansiosta tuntunu, mutta se paineentunne tuntui tosi inhottavalta. Luulin koko ajan, että tulee kakka.. Ei tullu.. Mutta vaikka ponnistin niin samalla jotenkin pidättelin.. Kätilö, lastenhoitaja ja mies kannusti kovasti ja minä punnaan ja punnaan.. Jossain kohtaa sain kokeilla vauvan päätä ja kätilö kannusti, että nyt pitää ponnistaa, että vauvallakaan ei ole kiva olla siellä kovin kauaa.. Kätilö kysyi, että haluanko, että väliliha leikataan. Vaihtoehdot oli, että leikkaa jolloin syntyy seuraavalla työnnöllä tai että ei leikkaa jolloin kestää pari ponnistusta pitempään, mutta paranen nopeampaa. Kielsin leikkaamasta ja vakuutin, että jaksan vielä. Pari ponnistusta vielä ja poika oli maailmassa 31 minuutin ponnistuksen päätteeksi. Pojalla painoa 3920 g, pituutta 51 cm ja py 35,5 cm. Voi mikä ihana tunne oli saada vauva rinnalle!! <3 Jälkeiset syntyi helposti. Pienen repeämän sain ja 4 ommelta, joiden laittoi oli aika ikävää.. Puudute ei oikein aluksi auttanu ja sattui aikalailla. Kaikenkaikkkiaan synnytys oli ihan mahtava kokemus ja heti salissa synnytyksen jälkeen oli hyvä fiilis. Mies oli kyllä kaikista paras kipulääke, oli ihana kun se oli kokoajan siinä vieressä tukemassa ja kannustamassa. Minäkään en sitä pataluhaksi haukkunu, kerran meinasin puraista sitä sormeen vahingossa.. Oon parantunu nopeasti ja vauva-arki on helpompaa kuin kuvittelin. <3 Niin ja synnytyksen kestoksi kirjattiin vain 5 h 50 min, vaikka aika paljon kauemmin supistelikin.. Eli nopea ensisynnytys. Niin tai näin, hyvä mieli jäi ja toivottavasti saadaan tuolle pikkumiehelle vielä joskus sisko tai veli kaveriksi.


peppi - 28.09.2009 - 09:36

ihana kertomus! mies meinas menettää sormensa,hih!
oikein paljon onnea pikku-miehestä!


chicken - 28.09.2009 - 11:52

jännä lueskella tätä sun tarinaa ja varsinkin noita kellonaikoja ite siis oon tullut perhehuoneeseen lauantaina puolen päivän maissa ja kuudelta illalla ollaan tultu saliin eli ollaan saleissakin oltu yhtä aikaa tosin meidän beibi anto odottaa itteensä aamuyön tunteihin asti onnea vielä!


ap - 28.09.2009 - 15:59

Kellonaika unohtui, poju siis syntyi klo 19.16. Kolmisen tuntia vaan ehdittiin olla salis ennen syntymää.
Aika hauska yhteensattuma chicken,maailma on pieni!


KaNitaco+bobo - 28.09.2009 - 16:36

Onnittelut poitsusta!

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|