VASTAUKSET:
Alma88 - 21.09.2009 - 09:14
Lääkäri totesi että vauvalle kaikki hyvin ja tosi vähän lapsivettä. Jännityksellä odotin mikä kkohdunsuun tilanne koska kivut oli valtavat ja toivoin että jotakin edes olisi 6tunnin hikoilun tuloksena tapahtunut. Tilanne löysästi sormelle auki ja KANAVAA 2cm? (viikko sitten neuvolassa oli vain 1cm että näitä arvioita..) Ehdottivat suihkuun menoa kun olo oli ihan hirveä ja että ammeeseenkin voisi sitten päästä jos haluaisin.
Itsku tuli huoneeseen palattua koska sattui nini ja mitään ei tapahtunut. Oli hirveä pelko siitä kauanko tulee jatkumaan.. Menin suihkuun ja tunnin verran olin, roikuin makasin lattialla pylly pystyssä ja kivut todellakin paheni järkyttäviksi suihkussa enkä uskaltanut edes pois tulla kun supistusta supistuksen perään.. itkin ja alkoi olla jo todella väsynyt olo..
Suihkusta tullessa mies soitti kätilöä paikalle ja jotakin oli saatava.. Päädyttiin lihasrelaksanttiin että saisin rentoutua ja vähän nukahdettua. Vihdoinkin oli ihana kätilö jolle sai kertoa murheista ja että seuraava yö pelotti koska väsy oli kova ja jos synnytys vaan pitenisi ja pitenisi.. Kätilö oli ihana ja rauhoitteli että nyt nukut niin jaksat synnyttää ja rauhallisesti mennään! 
Minä torkahdin vähä pökkyräiseen oloon ja mies lähti kotiin.
Torkahtelin ja supistukset harveni niin että varmaan n.15min aina torkuin. Myös niiden voima hieman helpotti.. 16.45 heräsin kamalaan kamalaan paineeseen jota ei osaa edes sanoin kuvailla. Tuntui että räjähdän selästä ja alapäästä ja oikeastaan pomppasin sängystä ja huusin ja kävelin ja nojasin sänkyyn ja kävin muutaman kerran vessassakin kun tuntui kakalta.. (kyllä ponnistusta.. ) Jotenkin en millään viitsinyt soittaa kätilöä, enkä edes ymmärrä miksi mutta jotenkin oli se tunne että tämä loppuu ja voiko vielä ja.. 
Tälle kyllä sitten naurettiinkin..
Alma88 - 21.09.2009 - 09:14
Lopulta soitin ja samalla iski työntämisen tarve. Hoitaja kurkas jolla sain hädin tuskin sanottua että pakko työntää.. kätilö tuli juosten, melkeinpä heitti sängylle ja tutki notta 10cm ja tämä tulee nyt!!
Sängyillä kamalaa kyytiä saliin jossa selälleen ja käskettiin työntää kun kerran siltä tuntui. Tässä vaiheessa tajusin että en tule mitään kipuuni saamaan ja kaikki synnyttäneet kyllä tietääkin että sitä kipua ei kyllä kuvaa millään sanoin.. Kätilö kyseli miestä a sanoin että 5min kun soittaa ja lähtivät soittamaan notta tulee muttei ylinopeutta! Työnsin ja huusin ja mies tuli paikalle, vauvan sydän äänet tipahti ja sali yhtäkkiä täynnä väkeä, lääkäri tutki ja valmistautui samantien imukupilla vetämään.Kunnes työnsin ja sanoi notta tämänhän tulee nätisti joten katsotaan vain.. Itse sain happea ja vauvan äänetkin nousi ja hapettui paremmin. Kätilöä oli jaloissa kiinni ja käsissä ja jalkopäässä ja vielä oma mies järkytyksestä kalpeana silitti hiuksia ja äänen vain kuulin: Nyt se tulee..
Tyttö syntyi 17.22 pienen epparin leikkaamisen jälkeen. Pituutta 49,5cm 3114g pipo 33cm. Kolmen kympin tyttö. <3<3<3 Itku tuli ja oli vaikea ymmärtää että siinä tuo ihana masuasukki vihdoinkin 9kk jälkeen oli! Isi itki ja leikkasi napanuoran. Kylvetti tyyären ensimmäisen kerran ja todellakin kaikki se kipu katosi kun sain tuon ihanan ihmeellisen nyytin rinnalle!! Itku tulee tätä kirjoittaessakin ja olo on sanoin kuvaamattoman onnellinen.. <3<3
Katsottuamme aikaa kätilön soitosta, miehen ollessa sairaalan parkkipaikalla (vilkaisi auton kelloa) ja vihdoin tytön syntymäaikaa.. selvisi tarkasti mehen olleen paikalla 10min ennen syntymää.. Onneksi asumme lähellä!! Kätilöille annan suuret kiitokset, yöllä minua vastaanotti kaksi ei nini mukavaa ihmistä mutta kaikki 6 ihmistä salissa ansaitsevat suuret kiitokset! Aivan ihania ja ilmeisesti synnytys oli oikein mallillaan.. Ponnistus suunta löytyi heti ja kehuttiin reippaudesta. Eniten olin apua pyytänyt ja sitä huutanut etten uskalla koska tuntui todella että koko takamus halkiaa.. Enkä jotenkin uskonut että se ihan siinä näkyvillä jo on.. Lopulta sanoivat että vielä kerta ja se oli pitkä ponnistus ja kuten lupasivat tyttö maailmassa! Mieheltä tuli kauneimmat sanat hänen kertoessaan kuinka ylpeä minusta on että kaikesta kivusta huolimatta tein ja ponnistin!
Alma88 - 21.09.2009 - 09:16
Juttua tulee mutta on mahtava kerrata asioita. Kätilö nauroi kertoessani etten tiennyt soittaako kelloa huoneessa vai ei, että soitin vasta kun oli ihan pakko. Oli huvittunut että sitten vasta aattelit soittaa.. 
Parantunut olen loistavasti. Ekana päivään särkylääkettä otin mutta sekin jäänyt pois. Eppari niin pieni että istun jo ja kaikki muukin sujunut heti. Uskonkin että nopeasta synnytyksestä oli hyötynsä, olo ei ollut pökkyräinen ja kävelin osastolla vaunujen kanssa. Vauva on unelmatyttö, syö ja nukkuu ja syö säännällistä tahtia.. Imetys lähti loistavasti käyntiin ja kohta tyttö onkin JO viikon ikäinen.. Nyt on aika nauttia vauvan tuoksuisesta elämästä. Menenkin heti suukottamaan meidän pientä ihmettä!<3<3
Kiitos kaikille syyskuisille ja muillekkin tuesta!! ja tsemppiä vielä nyyttia odottaville!! Pian se aika tulee ja odottaminen palkitaan.. Meillä oli hauskasti tasan 9kk odotus kun raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa 16.1.2009 ja tyttö syntyi 16.9.2009
Miarah - 21.09.2009 - 09:20
Itku tuli täälläkin silmään
Onnea pienestä ihmeestä <3
mammy - 21.09.2009 - 09:51
Täällä kanssa..paljo onnea tyttärestä!!
(Silloin kun viikkoja/kuukausia li vain muutama kasassa ei ikinä jaksanut lukea näitä synnytyskertmuksia. Ja nyt nää on parhaita ja aina pistää itkemään. Eli kiitos kun kirjoitit )
Simpukka - 21.09.2009 - 09:54
Onnea vielä kerran Alma täältäkin!
Minäkin itkin kun kertomustasi luin...
Ihanaa vauvantuoksuisia hetkiä koko perheelle!!
Toivottavasti vielä tavataan syyskuulaisten kanssa täällä odotus puolella!!
Ja sitä ennen vauva puolella!!
sari86 - 21.09.2009 - 10:01
Olipa mukava lukea tarinasi! Nyt vaan nauttimaan vauva arjesta.. Täällä todellakin vaan odotellaan, että jotain joskus tapahtuisi..! Mutta dotus palkitaan..
Piki78 - 21.09.2009 - 10:09
Onnitteluja. Ihmettelin vaan, että miksi miehesi lähettettiin koko ajan pois? Meillä mies oli koko ajan mukana (asuimme n. 5min ajomatkan päässä sairaaalasta), lukuunottamatta kun hän kävi ruokkimassa kissat, ja perhehuoneen saamiselle edellytys ainakin Husin alueella on, että mies on koko ajan läsnä. Ei hänelle olisi tullut mieleenkään lähteä edes kissoja ruokkimaan, mutta kätilön kanssa pakotettiin, kun olivat olleet niin kauan ilman ruokaa Kotona olikin 4päivän sairaalassaolon aikana tehty aikamoisia tuhoja...
mutter2 - 21.09.2009 - 10:14
Kyynelet täälläkin valuivat! Ihanasti kirjoitettu kertomus. Onnea prinsessasta!
oihhhh - 21.09.2009 - 10:28
Piki78: No turha sitä miestä siellä sairaalassa on pitää, jos ei oo synnytys kunnolla alkanu, eikä supistuksetkaan mitään kipeitä ilmeisesti ollut? Sehän on ihan normikäytäntö, että mies lähetetään kotiin näissä tilanteissa. Saa hänkin nukuttua....
KaNitaco+bobo - 21.09.2009 - 10:32
Täälä kans yks tunteellinen.
Onnittelut pikku prinsessasta ja kyllä näitä pitkiäkin jaksaa ainakin meikäläinen lukee. Musta on ihana lukea ja muistella miten nuo omat kaksi män sillon ja miettiä mitenkäs tää seuraava. Vaikka mulla on sinne vielä rutkasti matkaa. Nyt tällähetkellä odottelen että vatsa alkaisi pyöristyä ja näyttää raskausvatsalta. Nyt on rv8+2
Piki78 - 21.09.2009 - 10:41
ok. Ymmärsin sitten väärin, kun luulin, että synnytys oli jo käynnistynyt.
Tiraam - 21.09.2009 - 10:45
Kiitos kertomuksesta! Mullakin itku tuli Hitaan alkuvaiheen jälkeen näköjään lähti sitten vauhdilla käyntiin! Onneksi miehesi ehti paikalle. Vauvapuolella tavataan, täällä viikko laskettuun eikä merkkejä vielä mistään
chicken - 21.09.2009 - 13:18
ihana kertomus! täälläkin itketään...
miupi - 21.09.2009 - 13:46
Onnittelut Almalle! Ja kiitokset kertomuksesta. Kyyneleet silmissä täälläkin luen, luen ja itken ja nauran ja luen.
Hilla - 21.09.2009 - 14:22
ONNEA!!
Annaliina - 21.09.2009 - 14:59
Ihana kertomus! Itku tuli mullekin silmään. Hui!
VASTAA
VIESTIIN
