| Ilta
hämärtyi. Lumiukko alkoi suunnitella matkaansa. Sen nimi
oli Eetu.
Eetu mietti, menisikö
viidakkoon, pellolle, metsään vai ihmisten pihoille. Ei
ainakaan viidakkoon, sillä siellä hän joutuisi heti
Tartzanin kookosmehun sekaan. Ei myöskään pellolle, koska
pupu söisi hänen porkkananenänsä. Eetu ei voinut
myöskään mennä ihmisten pihoille, koska siellä rokataan
ja sittenhän ihmiset näkisivät Eetun!
Jäljellä oli enää metsä,
joten Eetu lähti metsään. Matkan varrella hän tapasi
oravan. Orava luuli Eetun nappeja kävyiksi, joten orava
päätti huijata Eetua.
Orava kysyi: - Haluaisitko
nähdä taikatempun?
- Millaisen? Eetu kysyi.
- Katoamistempun, orava
vastasi.
- Selvä.
- Anna minulle nappisi, niin
teen sen tempun niillä.
Eetu mietti hetken, mutta
antoi sitten nappinsa. - Saanhan nappini takaisin?
- Tottakai!
Oikeasti orava huijasi Eetua.
Yhtäkkiä orava söi Eetun napit. Eetu vihastui ja lähti.
Kun hän oli kulkenut vähän matkaa, hän tapasi karhun.
Karhu kysyi: - Haluatko
painia?
Eetu vastasi myöntävästi.
He tekivät sopimuksen, että jos Eetu voittaisi, hän saisi
karhun pesän, ja jos karhu voittaisi, hän saisi Eetun
silinterihatun. Harmi vain että karhu voitti. Annettuaan
hatun Eetu lähti taas eteenpäin.
Seuraavaksi hän tapasin
kauriin. Kauris kysyi, haluaisiko Eetu olla hänen kanssaan
kepinheittokisaa.
- Joo, Eetu sanoi. He
sopivat, että jos kauris voitti se saisi Eetun kaulahuivin,
ja jos Eetu voittaisi, hän saisi kauriin sarvet. Kauris
voitti. Eetu antoi liinansa ja lähti eteenpäin.
Eetu oli kylmissään ilman
nappeja, hattua ja kaulaliinaa. Hän huomasi punaisen
hahmon. Se oli Joulupukki. Joulupukki hymyili Eetulle ja
antoi paketin. Eetu sanoi kiitos ja joulupukki lähti
lentävillä poroillaan jakamaan muille lahjoja.
Eetu avasi paketin. Paketin
sisällä oli uusi kaulahuivi, nappeja ja silinterihattu.
Eetu oli tosi iloinen ja puki ne päälleen. Hän huomasi
aamun tulleen, juoksi kotiinsa lumikinokseen ja jähmettyi
paikoilleen.
|
|
Lisää
jouluasiaa:
::
JOULU
|
© Auer Media, Kuvat ja satu
Amanda Auer
|
